Hän ei löytänyt ketään, kenelle olisi voinut puhua, paitsi Bean, joka oli hänen ulottumattomissaan; hän ei osannut keskustella ihmisen kanssa, jonka nimikirjoituksen hän olisi halunnut. Kunpa juhliin olisi kutsuttu edes yksi mies. Hän piti miehistä enemmän kuin naisista, mutta ei seksuaalisista syistä vaan emotionaalisista, hän ajatteli ja naurahti mielessään – hän oli jo alkanut ajatella niin kuin nämä naiset puhuivat. Hän viihtyi miesten seurassa, koska nämä useimmiten hyväksyivät hänet kaikkinensa. Hän oli lapsena tottunut siihen, että häntä kehuttiin ja rakastettiin, että hänestä pidettiin vilpittömästi, mutta tässä kaupungissa vain harvat rakastivat häntä, eikä yksikään heistä ollut näissä juhlissa.
Taina Latvalan novellikokoelma Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015) yllätti: kansikuvan ja takakannen perusteella en osannut odottaa sitä tunteisiinkäyvää ja herkkää kokoelmaa, joka kirjan sivuilta paljastui. Yksittäisinä tarinoinakin toimivat novellit muodostavat yhdessä suuremman kollaasin erään tytön elämästä, jossa eräällä pojalla on erityisen suuri osa. He kasvavat yhdessä Pohjanmaalla, mutta kuten kokoelman nimikin kertoo, ei heillä aloitusnovellissa Viimeinen kesä ole vielä aavistustakaan siitä, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan: Kallion öisiä katuja, aikuiseksi kasvamista, läheisten kuolemia, parisuhdekriisejä ja kihloja, orastavaa ihastusta johonkuhun toiseen ja ulkopuolisuudentunnetta niin ystäväpiireissä kuin työelämässä. Latvala osaa sanoittaa nuoruuden ja aikuisuuden välistä tilaa, itsensä etsimistä ja toiseen kasvamista kipeän kauniisti.
Kokoelma jakautuu kolmeen useamman novellin sisältävään lukuun, joiden lisäksi kokoelmaa rytmittävät jo mainittu aloitusnovelli, lukujen 2 ja 3 väliin sijoittuva alaotsikko Väliaika (joka sisältää hurjan, kafkamaiset mittasuhteet saavuttavan novellin Kissan yksityisyys) sekä kolmannen luvun jälkeen tuleva epilogi, Pyyntö, aloitusnovellin pari. Kun Viimeinen kesä esitteli 17-vuotiaan, karkkilakkoilevan teinitytön vaikeudet vielä autuaasti edessään, Pyynnössä tyttö on jo astumassa naiseuteen: hän on 24-vuotias, kohdannut (omasta mielestään) tulevien lastensa isän ja tutustumassa rakkauden huumassa Helsinkiin ja itseensä aivan uudesta näkökulmasta, useita kokemuksia rikkaampana ja monta kolhua vahvempana. Näiden kahden novellin välistä aikaa lukija pääsee myötäelämään kokoelman sivuilla, ja kenties siksi epilogi koskettaa erityisesti – tuntuu, kuin olisi seurannut läheisen ihmisen kasvutarinaa hyvin läheltä.
Novellit sijoittuvat enimmäkseen arkisiin tilanteisiin, mutta lähikauppakäyntejä, opiskelijakavereiden tapaamisia ja parisuhdekuvauksia värittävät kuitenkin taustalla häilyvät teemat kaipauksesta. Monesti Latvala palaa isäsuhteeseen: ulkomailla työskenteleviä ja sydänkohtauksiin kuolleita isiä kaivataan monen hahmon kautta. Nuorista ihmistä kirjoittaessa läsnä ovat myös rakkauden ja kumppanin kaipuu sekä kiihkeä halu löytää oma paikkansa uusissa sosiaalisissa ympyröissä. Itsekin muualta Helsinkiin opiskelemaan muuttaneena samastuin vahvasti Latvalan nuoriin naisiin, jotka tutkailevat pääkaupunkia ja sen ihmisiä hitusen ulkopuolisina, ihmetellen yliopistoa ja värikästä kulttuurielämää.
Toinen kokoelmaa määrittävistä aihealueista onkin taide; novellien hahmot opiskelevat kirjallisuutta, käyvät teattereissa, työskentelevät kulttuurin parissa apurahoilla ja deittailevat kuuluisia näyttelijöitä. Taidepiirit eivät kuitenkaan saa kovin lämmintä käsittelyä, sillä ujonpuoleinen päähenkilö kuvataan välillä jopa päsmäröivien, itseriittoisten ja hyötyä toisistaan tavoittelevien kollegoidensa heittopussina. Hauskana yksityiskohtana monet sivuhenkilöt ovat mukana novellista toiseen muodostaen päähenkilön ystävä- ja tuttavapiirin.
Ennen kuin kaikki muuttuu on ennen kaikkea haikea novellikokoelma. Nuoruuden loppuminen ja aikuisuuden alkaminen sisältää suuria muutoksia ja monenlaista luopumista, ja Latvala kirjoittaa ihmissuhteista, opinnoista ja alkavasta työelämästä kauniisti ja selkeästi ilman kikkailua: uskottavat henkilöhahmot elämän tienristeyksissä ja aikuisuuden porteilla riittävät mielenkiinnon ylläpitäjiksi. Vaikka alussa ja lopussa esitelty tyttö omalla tavallaan emännöi kokoelmaa, monissa novelleissa puhujiksi ja kokijoiksi pääsevät myös nuoret, uskottavasti kuvatut miehet. Uskonkin kokoelman sopivan aivan kaikenlaisille lukijoille universaalien teemojensa, omaksi itsekseen kasvun ja rakkauden etsimisen, ansiosta.
* * *
Helmet-lukuhaasteen kirja 13/50
Kohta 25: Novellikokoelma
Sivuhenkilö 