Helmet-lukuhaaste 2018: ajatuksia ja kohokohtia

Vuoden viimeinen päivä on käsillä, joten myös lukuhaaste 2018 kuopataan virallisesti tänään. Olipahan kirjavuosi! Heti alkuun on todettava, että kuluneesta vuodesta muodostui kirjallisesti ilahduttavan monipuolinen; listalle karttui paitsi suosikkilajiani proosaa, myös tietokirjoja, novellikokoelmia, runoutta ja draamaa. Lähes jokainen haasteen 50:stä kohdasta tuntui innostavalta, mutta en myöskään antanut listan rajoittaa valintojani liikaa. Enimmäkseen luin itseäni muutenkin kiinnostavia teoksia, mutta ilman haastekohtien tuomaa inspiraatiota ne olisivat saattaneet jäädä roikkumaan lukulistalle vielä vuosi(kymmeni)ksi. Toisaalta haastekohdat innostivat etsimään aivan uusia kirjoja kirjastoreissuilla, tarttumaan lukuhaasteen Facebook-ryhmässä vinkattuihin vaihtoehtoihin ja valitsemaan lukulistalle niitä vieraampiakin kirjallisuudenlajeja.

Perfektionistisena luonteena vähän kismittää, että ensimmäinen lukuhaasteeni jää hieman vajaaksi. Vuonna 2018 ylsin 40:een haasteen mukaiseen kirjaan, jotka löydät listauksena täältä. Haasteen ulkopuolella luin kuitenkin vielä muutamia haasteisiin sopimattomia kaunokirjallisia teoksia opintoja varten sekä runsaasti teoriakirjallisuutta, joten kokonaissaldoon voin olla tyytyväinen. Vuosi oli poikkeuksellisen kiireinen erityisesti graduprojektin vuoksi, mutta siitä huolimatta lukeminen pysyi erottamattomana osana arkea ja juhlaa. Lukuhaastetta voi siis hyödyntää paitsi sisältöjen monipuolistajana, myös lukutahdin ylläpitäjänä! Haasteen tarjoama numeerinen tavoite konkretisoi lukemiseen käytettävää aikaa mielestäni hyvin, sillä tarkan tavoitteen myötä osan turhasta haahuilusta somen ja kilpailevien vapaa-ajanviettotapojen ääreltä vaihtaa helpommin lukuhetkeen. Nautin tarinoista suuresti myös muissa muodoissa, mutta haasteen myötä oli kätevä palauttaa osa elokuvien ja tv-sarjojen valtaamasta ajasta takaisin lukuharrastukselle, joka niin helposti jää paitsioon.

Toisaalta on tärkeää olla tekemättä haasteesta itsetarkoituksellista lisästressitekijää. Itsekin ehdin kesän kiireisimpinä kuukausina jo hetken hermoilla haasteen etenemättömyyden vuoksi ja rauhoituin vasta, kun ymmärsin, ettei kirjojen määrällä ja lukuvauhdilla oikeasti ole merkitystä – tämähän on puhtaasti itseäni ja lukuharrastustani varten. Blogin kirjoittaminen lukemisen ohella toki vei myös jonkin verran mahdollisesta lukuajasta, mutta lopulta tämä on ollut itselleni vain rikastuttava tekijä: olen jo vuosia kirjoittanut lukupäiväkirjaa, ja sen laajentaminen blogin muotoon ei ole tuntunut liian suurelta hypyltä. Itselleni kirjan herättämien ajatusten ylös laittaminen on oleellinen osa lukukokemusta, ja hyvin usein tekstiä pyöritellessä ymmärtää aivan uusia puolia lukemastaan. Suosittelen kaikille tiiviimmässä tai laajemmassa muodossa!

Näiden saatesanojen pohjalta ei siis liene yllätys, että lähden mukaan myös vuoden 2019 lukuhaasteeseen, ja tuttuun tapaan tulen päivittämään kokemukseni myös tänne blogin puolelle. Uudet haastekohdat julkaistiin jo aiemmin joulukuussa, ja listauksen niistä löydät paitsi täältä blogistani, myös Helmet-kirjastojen omilta sivuilta. Jännityksellä ja innolla jo odotan, millainen kokonaisuus vuoden 2019 kirjoista muodostuukaan! Ennen kuin kulunut vuosi jää aivan unholaan, haluan kuitenkin nostaa vielä muutamia kohokohtia tämän lukuhaasteen varrelta.

Koskettavin lukukokemus
Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus
Kirjan muisteleminenkin herättää kihisevää kiukkua epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, mutta ennen kaikkea se oli riipaiseva muistutus siitä, miksi tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen. Naisten huono asema korreloi epävakaan ja sotaisan yhteiskunnan kanssa, joten yhtäläiset vapaudet todella ovat jokaisen asia.

Hämmentävin lukukokemus
Charlotte Brontë: Professori
Tässäpä oiva esimerkki kirjasta, joka ei ole vanhentunut arvokkaasti. Rivien välistä pilkottava, erikoinen asenne kirjan naishahmoja kohtaan, avoin rasismi ja frenologiset uskomukset eivät vastanneet odotuksiani brittiläisestä romantiikasta.

Vaikein haastekohta
Useampi kohta jäi täyttämättä ajan puutteen vuoksi, mutta viimeiseksi jääneitä yhdistää tietyllä tavalla myös haastavuus. Esimerkiksi kohtien 12. Sarjakuvaromaani, 29. Kirjassa on lohikäärme ja 44. Kirja liittyy johonkin peliin vaikeus liittyi ensisijaisesti omiin lukutottumuksiini: kun en tavallisesti lue fantasiaa, urheilukirjoja tai sarjakuvia, niihin ei tullut ensimmäisenä tartuttuakaan. Ehkäpä ensi vuonna pitäisi yrittää hankkia kokemuksia myös näiltä alueilta!

Vuoden yllättäjä
Heli Laaksonen: Sulavoi
Runojen lukeminen on minulle yleensä vaikeaa, mutta tämä kokoelma tuntui alusta asti hymyilyttävältä ja jätti pitkäksi aikaa keveän mielen. Kerrassaan hurmaava teos, joka sulatti hykerryttävillä rakkausrunoilla ja murteellaan.

Mahtavaa ja kirjarikasta uutta vuotta 2019!

Uusi vuosi, uudet (luku)haasteet

Blogin osallistujabanneri 1
Kuva: Helmet-lukuhaaste

Olen huono tekemään uudenvuodenlupauksia niiden pitämisestä puhumattakaan, mutta vuosi 2018 alkakoon uudella tavalla tämän kirjablogin merkeissä! Tervehdys siis sinne ruudun toiselle puolelle. Olen Amanda, lukutoukka ja tuleva filosofian maisteri suomen kielen, kirjallisuuden ja viestinnän alalta. Kirjoja olen lukenut siitä lähtien kuin suinkin olen osannut, ja lukuhistoriaa onkin kertynyt aktiivisen harrastuksen ja opintojen myötä.

Muistilistojen ja kalenterimerkintöjen avulla elämästä selviävänä henkilönä olen aina kaivannut myös lukukokemusten loogista luettelointia. Aloitin lukupäiväkirjan pitämisen vuonna 2012, mutta pienen muistikirjan sivuille jää harmillisen vähän vapaata tilaa itse lukukokemuksen erittelylle. Lukemisen nautinto kun ei minulla pääty viimeiseen pisteeseen, vaan teoksen herättämien ajatusten, kysymysten ja tunnelmien jonkinasteinen tallentaminen on erottamaton osa prosessia. Lyhyetkin muistiinpanot saavat tarinan muistumaan elävästi mieleen vielä vuosien kuluttua.

Kirjablogi onkin siis luonnollinen jatkumo yhä kasvaneelle kirjoitustilan kaipuulle, ja ajatus tästä on kytenyt mielessäni jo pitkään. Intoni on monesti tyssännyt arjen kiireisiin ja ajanpuutteeseen, ja olen kerta toisensa jälkeen päätynyt vain seuraamaan muiden kirjoituksia sekä keskustelemaan esimerkiksi Facebookin aktiivisessa ja hyvähenkisessä Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä (vahva suositukseni!).

Tänä vuonna laitan innon kuitenkin vihdoin täytäntöön, sillä tällä kertaa keksinkin useita blogia puoltavia seikkoja entisten uhkakuvien sijaan. Ensinnäkin, viime vuosi jäi lukemisen osalta hyvin köyhäksi. Kiireet opinnoissa, töissä ja harrastuksissa veivät oman aikansa, mutta mahdollisesta lukuajasta omat merkittävät siivunsa nappasivat myös lukuharrastuksen rakkaat viholliset, sosiaalinen media ja Netflix kumppaneineen. Niinpä blogi saa toimia sopivana innoittajana myös kuluvan vuoden ajankäyttöremonttiin, joka sisältää omalla kohdallani enemmän kirjoja ja vähemmän turhaa meemien täyttämän feedin selailua. Kun tavoitteensa julistaa ääneen ja vieläpä näin julkisesti, on suurempi kynnys laiskistua, eikös…?

Lisäksi bongasin heti vuoden vaihduttua Helmetin lukuhaasteen vuodelle 2018, ja mielenkiintoinen lista suorastaan pakotti hyppäämään mukaan. Yksi kohta on jo raksitettu ja toinen sopiva kirja menossa, enkä malttaisi odottaa seuraavien metsästystä! Tällainen leikkimielinen kisailu itsensä kanssa osui ja upposi ainakin kaltaiseeni itsenäiseen lukijaan, joka käy suurimman osan kirjallisuuskeskusteluista verkossa tai oman päänsä sisässä. Haasteen myötä kirjavuodestani on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja edellistä runsaampi, joten siksikin ajankohta tuntuu kypsältä tätä blogia varten.

Tulevat kirjoitukseni tulevat sisältämään pääsääntöisesti Helmetin lukuhaasteeseen lukemieni kirjojen vapaamuotoista makustelua. En suorita haastetta numerojärjestyksessä, vaan pyrin etsimään rennolla otteella yhä monipuolisempia lukukokemuksia sen innoittamana. Kuten tähän asti lukupäiväkirjanikin, tämä blogi on ensisijaisesti kirjallisten muistojeni säilyttämistä varten. Jos joku löytää täältä itselleen lukukipinän tai kutkuttavan kirjavinkin, sen parempi! Ensimmäinen varsinainen merkintäni on jo työn alla, ja se korkkaa samalla Helmetin kirjahaasteeseen osallistumiseni. Luvassa on pian teksti haasteen kohdasta 35, eli käsittelyyn pääsee entisen itäblokin maasta kertova kirja.

Lukemisiin,

Amanda