Proosan ja e-kirjojen vuosi – Helmet-lukuhaasteen satoa vuodelta 2021

Jos edeltävänä vuonna korona ajoi lukemaan maailman myllerrysten vastapainoksi tavallista enemmän tiukkaa faktaa ja tietokirjoja, vuosi 2021 oli kotimaisen fiktion vuosi! Helmet-haastelukulistani 45:sta opuksesta jopa 31 oli suomalaisten kirjailijoiden kynistä. Vaikka tänäkin vuonna löysin monia mainioita faktateoksia, proosa eri muodoissaan hallitsi tätä vuotta. Se tuntuikin hyvältä, sillä romaanit ja novellit ovat aina olleet minulle niitä läheisimpiä kirjallisuuden muotoja.

Vuosi 2021 oli minulle myös e- ja uutuuskirjojen vuosi. Vaikka perinteinen kirja on edelleen suosikkikäyttöliittymäni lukemiseen, lukuaikapalvelut tekevät erityisesti uusien ja haluttujen kirjojen lukemisen helpoksi: sen kuin nappaa kännykän käteen ja valikoi haluamansa, ja kirja on heti valmiina luettavaksi, olipa sitten kotisohvalla tai reissun päällä. Pidän sähköisten teosten saannin helppoudesta ja nopeudesta, mutta sisällöissä ja lukukokemuksessa on vielä kehitettävää. Esimerkiksi Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -teosta lukiessa jouduin pohtimaan, olivatko omituisilta tuntuvat toisteisuudet oikeita, painetussakin kirjassa olleita virheitä vai tuntuivatko ne virheellisiltä vain e-kirjan mahdollisen epäselvän asettelun tai fonttityylin vuoksi.

Vieraskielisestä kirjallisuudesta olen useimmiten suosinut virolaista ja venäläistä kirjallisuutta, mutta kuten viime vuonnakin, ne loistivat poissaolollaan vuonna 2021. Sen sijaan luin itselleni epätavallisen monipuolisesti eri kielistä käännettyjä teoksia: erityismaininnat on annettava irlantilaiselle Sally Rooneylle sekä Italian mestaritarinankertoja Elena Ferrantelle, joilta molemmilta luin useampia innostavia ja mielenkiinnon herättäneitä kirjoja vuoden mittaan. Kuten tavallista, molemmathan ovat niittäneet mainetta jo vuosien ajan, mutta itse sain aikaiseksi seurata lukusuosituksia viiveellä. Olivat maineensa veroisia!

En käyttänyt tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtien pähkäilyyn paljoakaan aikaa, vaan menin lukufiiliksen mukaan. Yllättäen sain suurimman osan kohdista täyteen ilman kummempaa suunnittelua tai taktikointia, vaikka satukirjan kohdalla täytyikin tietoisesti etsiä Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? käsiini. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaaste vaikuttaa nopeasti vilkaistuna hieman enemmän suunnittelua vaativalta; katsotaan, miten lukijan käy! (Uudet haastekohdat löydät blogistani täältä tai Helmet-kirjastojen omilta sivuilta.) Ennen uuden vuoden ja haasteen korkkaamista kuitenkin vielä lyhyt katsaus kuluneen vuoden lukukohokohtiin.

Koskettavin lukukokemus
Elena Ferrante – Loistava ystäväni
En tiedä, onko koskettava se adjektiivi, joka ensimmäisenä tuli mieleen luettuani Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan. Loistava ystäväni on kuorrutettu 50-luvun Napolin epätasa-arvolla ja joka kulmalla uhkaavalla väkivallalla, mutta kenties juuri siksi nuoren Lenun ja Lilan kasvu- ja ystävyystarina saa tuntemaan vahvasti joka solulla. Vaikka sarja on myös hieno kokonaisuus, jatko-osat eivät yllä mielestäni tämän ensimmäisen osan tasolle. Taidokas, hienovireinen kerronta ja rikas maailma tekivät vaikutuksen.

Hämmentävin lukukokemus
Risto Isomäki – Vedenpaisumuksen lapset
Taisin olla onnekas! Tämän vuoden lukulistalle valikoitui (puhtaasti sattumalta) enimmäkseen hittejä eikä juurikaan huteja. Risto Isomäen Vedenpaisumuksen lapset herätti kuitenkin ristiriitaisia tunnelmia. En ole tieteiskirjallisuuden suurkuluttaja, joten odotushorisonttinikin saattoi olla väärä, mutta kirja ei lunastanut sille asettamiani toiveita. Lisäksi kaiken vakuuttavan tiedepohdinnan keskellä kummastutti kokonaisuuteen sopimaton seksuaalinen (ja vahvasti miehen näkökulmasta kuvattu) katse, joka väritti osaa henkilöhahmojen kuvauksesta hyvin vahvasti. En kokenut olevani kohderyhmää!

Vaikein haastekohta
Ari Hiltunen – Aristoteles Hollywoodissa
Muutamia haastekohtia jäi täyttämättäkin, mutta täytetyistä vaikeimmaksi koin kohdan 13: Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin. Siihen ei tuntunut luontevasti löytyvän yhtään teosta, kunnes tartuin Hiltusen tulkintaan Aristoteleen runousopin käytöstä tv- ja elokuvakäsikirjoituksissa. Yhteys teatteriin on siis hieman löyhä, mutta koska runousoppi oli alun perin juurikin tragedianäytelmien teoriaa, uskalsin täyttää kohdan.

Vuoden yllättäjä
Venla Hiidensalo – Suruttomat
Aloitin kirjan vailla mitään ennakko-odotuksia, mutta luin sen lähes kertaistumalta yhdessä päivässä. Hiidensalon neljäs romaani kuvaa Tyko ja Helmi Sallisen elämää taustalle jääneen vaimon näkökulmasta. Lahjakkaan taiteilijan uran ja mielenterveyden tuhoutumisesta kertova kirja yhdistelee faktaa ja fiktiota niin houkuttelevasti, että aiheesta on pakko päästä lukemaan lisää heti kannen sulkeuduttua.

Hyviä kirjoja, iloa ja voimia vuodelle 2022!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: