”Tuomari Müller oli nyt joka tapauksessa eronnut mies ja niin ollen myös vapaa. Totta kai hänestä yritettiin arvailla kaikenlaista epämiellyttävää niin kuin eronneista aina. Tehtävä oli vaikea, tuomari oli hämmentävän virheetön mies. Joku penkoi muistista vanhan pirtutrokarinkin asioita. Että ei tuntunut olevan onnea niillä rahoilla, mitkä se oli rikoksilla hankkinut. Mitä ne tähän kuuluivat? Eivät yhtään mitään. Niistä ei saanut aikaan kuin tyhjänpäiväisen jälkiaallokon, joka asettui pian. Tuomari Müller oli komea, tasainen, rehellinen mies. Eikä kukaan voinut valita vanhempiaan, eihän?”
Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies (1994, WSOY) kulkeutui kirjahyllyyni syksyn 2017 Helsingin kirjamessujen laarista, jossa myytiin WSOY:n varastoihin vuosikymmeniksi pyörimään jääneitä pokkareita. Yritin lukea Finlandia-palkittua klassikkoa jo loppusyksystä, mutta hitaasti käynnistyvä tarina uuvutti noin viidenkymmenen sivun mittaisen yrityksen jälkeen. Toisella kertaa sinnikkyys palkittiin: kansien sisään kätkeytyy hienovaraisesti rakennettu tarina miehestä, joka menetti kaiken, naisesta, joka ei osannut päästää koston kierteestä sekä pikkukaupungista, jossa turhantärkeä politikointi sotkee monen elämän.
Romaanin nimihenkilö, tuomari Gösta Müller, on lapsuudestaan asti osattomaksi jäänyt mies. Bisnestensä kimpussa jatkuvasti häärivä trokari-isä ostaa pieneltä paikkakunnalta liian suuren omakotitalon, johon asuttaa äidittömäksi jääneen Göstan yksin vaihtuvan hoitohenkilökunnan kanssa. Isällä on rahaa kuin roskaa, muttei koskaan aikaa tulla käymään. Ennen pojan ylioppilasjuhlia myös etäiseksi jäänyt isä kuolee, eikä kaukana kasvaneesta ja vuosia vanhemmasta isoveljestäkään ole tueksi. Lahjakkaalle Göstalle epämieluisaksi osoittautuvat lakiopinnot etenevät ennätysajassa, mutta sumussa ja tarkoituksellisesti muista irtautuneena.
Alakuloisen nuoren tuomarin elämän ainoat kiintopisteet sijaitsevat lapsuuden kaupungissa, ja perintötalo ja lapsuudenystävä Martti saavatkin Göstan pian palaamaan paikkakunnalle. Työt pankinjohtajana ovat mielekkäämpiä kuin mies aluksi pelkäsi, ja elämä asettuu hetkeksi uomiinsa. Kohtalo ei kuitenkaan kohtele häntä suopeasti, vaan muutaman tasaisen vuoden jälkeen onni alkaa rakoilla. Perhe-elämän ongelmat eivät riitä, vaan lopulta myös kaupungin kieroilevat silmäätekevät alkavat savustaa trokari-isänsä maineen vuoksi raivorehelliseksi kasvanutta Göstaa asemastaan. Heikoksi käynyt sydän ei enää kestä menetystä toisensa jälkeen, vaan tuomari Müller menehtyy ennenaikaisesti lapsuutensa metsäpolun varteen.
Varsinainen tarina kuitenkin vasta alkaa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun Göstan vaiheet päättyvät. Menneisyyden tapahtumaketju pohjustaa tätä laajaa romaania, jossa pikkukaupungin asukkaat uskovat vuorollaan olevansa vallan kahvassa – mutta todellisuudessa auttamattomasti toistensa päätösten ja virheiden armoilla. Kirjan pääjuonta eli 1990-luvulle sijoittuvaa nykyhetkeä emännöi tuomari Müllerin leski Meeri Müller, jonka pikkuporvarillinen elämä Kruununhaan kerrostaloasunnossa koostuu miehensä muiston kirkastamisesta, entisen kotikaupunkinsa paikallislehden nuuskimisesta sekä kaikenlaisen katkeruuden vaalimisesta.
Eläkeläisnaisen arki mullistuu, kun samaisen pikkukaupungin johto alkaa havitella hänen omistuksessaan edelleen olevaa nummea tehtaan rakentamista varten. Meeri on jo vuosikymmenet suunnannut syytökset miehensä maineen häpäisemisestä ja kuolemasta kaupungin johtajistolle, eikä hänellä ole aikomustakaan vuokrata tai myydä tonttia heille. Alkaa yli neljänsadan sivun mittainen tahtojen taistelu, jonka myötä lukija tutustuu lukuisiin tapaukseen sekaantuneisiin kaupunkilaisiin niin menneisyydestä kuin nykypäivästä. Lopulta jäljelle jää kysymys siitä, kuinka pitkään täytyy muistaa. Onko satuttavista muistoista irti päästäminen luovuttamista ja heikkoutta, vai kenties sittenkin helpotusta ja anteeksiantoa?
Kuten jo sanottu, romaani kattaa todella laajalla skaalalla eri aikoja ja elämäntarinoita, ja sen kaikkien juonikuvioiden selittämiseen tarvittaisiin oma romaaninsa. Mahdottoman tehtävän edessä toteankin vain, että tämä teos on Finlandia-palkintonsa aikanaan ansainnut! Romaanissa esitellään noin parikymmentä keskeistä hahmoa, joista jokainen rakentaa osaltaan osuvaa kuvausta pienten piirien kaupungista, jossa asioita päätetään päättämisen vuoksi ja asema ansaitaan sopivien ystävien perusteella. Tarkkanäköiset ja inhimilliset henkilökuvaukset saavat hymyilemään, välillä tuskastumaankin.
Tuomari Müller, hieno mies on raskas kirja aloittaa. Lukijalta pantataan tarinan alussa paljon olennaista tietoa, joka ainakin vaikeutti oman mielenkiintoni säilymistä. Kun tapahtumien ja henkilöiden taustat ja yhteydet sitten alkoivatkin hiljalleen avautua, kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Erityisen vaikutuksen minuun teki tuomari Müllerin ja naapurinsa Martin elinikäisen ystävyyden kuvaus. Liikuttavan jörö ja suorapuheinen suhde jousti elämäntilanteiden mukaan, mutta nuorina vannottu vala ikuisesta luottamuksesta ei pettänyt hyvinä eikä huonoina aikoina. Kaupungin asukkaiden tulehtuneiden ihmissuhteiden ja laskelmoitujen etuuksien keräämisen keskellä miesten välinen hiljainen hyväksyntä, huoli ja toveruus tuntui erityisen koskettavalta.
* * *
Helmet-lukuhaasteen kirja 2/50
Kohta 5: Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Sivuhenkilö 