Helmet-lukuhaaste 2018: ajatuksia ja kohokohtia

Vuoden viimeinen päivä on käsillä, joten myös lukuhaaste 2018 kuopataan virallisesti tänään. Olipahan kirjavuosi! Heti alkuun on todettava, että kuluneesta vuodesta muodostui kirjallisesti ilahduttavan monipuolinen; listalle karttui paitsi suosikkilajiani proosaa, myös tietokirjoja, novellikokoelmia, runoutta ja draamaa. Lähes jokainen haasteen 50:stä kohdasta tuntui innostavalta, mutta en myöskään antanut listan rajoittaa valintojani liikaa. Enimmäkseen luin itseäni muutenkin kiinnostavia teoksia, mutta ilman haastekohtien tuomaa inspiraatiota ne olisivat saattaneet jäädä roikkumaan lukulistalle vielä vuosi(kymmeni)ksi. Toisaalta haastekohdat innostivat etsimään aivan uusia kirjoja kirjastoreissuilla, tarttumaan lukuhaasteen Facebook-ryhmässä vinkattuihin vaihtoehtoihin ja valitsemaan lukulistalle niitä vieraampiakin kirjallisuudenlajeja.

Perfektionistisena luonteena vähän kismittää, että ensimmäinen lukuhaasteeni jää hieman vajaaksi. Vuonna 2018 ylsin 40:een haasteen mukaiseen kirjaan, jotka löydät listauksena täältä. Haasteen ulkopuolella luin kuitenkin vielä muutamia haasteisiin sopimattomia kaunokirjallisia teoksia opintoja varten sekä runsaasti teoriakirjallisuutta, joten kokonaissaldoon voin olla tyytyväinen. Vuosi oli poikkeuksellisen kiireinen erityisesti graduprojektin vuoksi, mutta siitä huolimatta lukeminen pysyi erottamattomana osana arkea ja juhlaa. Lukuhaastetta voi siis hyödyntää paitsi sisältöjen monipuolistajana, myös lukutahdin ylläpitäjänä! Haasteen tarjoama numeerinen tavoite konkretisoi lukemiseen käytettävää aikaa mielestäni hyvin, sillä tarkan tavoitteen myötä osan turhasta haahuilusta somen ja kilpailevien vapaa-ajanviettotapojen ääreltä vaihtaa helpommin lukuhetkeen. Nautin tarinoista suuresti myös muissa muodoissa, mutta haasteen myötä oli kätevä palauttaa osa elokuvien ja tv-sarjojen valtaamasta ajasta takaisin lukuharrastukselle, joka niin helposti jää paitsioon.

Toisaalta on tärkeää olla tekemättä haasteesta itsetarkoituksellista lisästressitekijää. Itsekin ehdin kesän kiireisimpinä kuukausina jo hetken hermoilla haasteen etenemättömyyden vuoksi ja rauhoituin vasta, kun ymmärsin, ettei kirjojen määrällä ja lukuvauhdilla oikeasti ole merkitystä – tämähän on puhtaasti itseäni ja lukuharrastustani varten. Blogin kirjoittaminen lukemisen ohella toki vei myös jonkin verran mahdollisesta lukuajasta, mutta lopulta tämä on ollut itselleni vain rikastuttava tekijä: olen jo vuosia kirjoittanut lukupäiväkirjaa, ja sen laajentaminen blogin muotoon ei ole tuntunut liian suurelta hypyltä. Itselleni kirjan herättämien ajatusten ylös laittaminen on oleellinen osa lukukokemusta, ja hyvin usein tekstiä pyöritellessä ymmärtää aivan uusia puolia lukemastaan. Suosittelen kaikille tiiviimmässä tai laajemmassa muodossa!

Näiden saatesanojen pohjalta ei siis liene yllätys, että lähden mukaan myös vuoden 2019 lukuhaasteeseen, ja tuttuun tapaan tulen päivittämään kokemukseni myös tänne blogin puolelle. Uudet haastekohdat julkaistiin jo aiemmin joulukuussa, ja listauksen niistä löydät paitsi täältä blogistani, myös Helmet-kirjastojen omilta sivuilta. Jännityksellä ja innolla jo odotan, millainen kokonaisuus vuoden 2019 kirjoista muodostuukaan! Ennen kuin kulunut vuosi jää aivan unholaan, haluan kuitenkin nostaa vielä muutamia kohokohtia tämän lukuhaasteen varrelta.

Koskettavin lukukokemus
Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus
Kirjan muisteleminenkin herättää kihisevää kiukkua epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, mutta ennen kaikkea se oli riipaiseva muistutus siitä, miksi tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen. Naisten huono asema korreloi epävakaan ja sotaisan yhteiskunnan kanssa, joten yhtäläiset vapaudet todella ovat jokaisen asia.

Hämmentävin lukukokemus
Charlotte Brontë: Professori
Tässäpä oiva esimerkki kirjasta, joka ei ole vanhentunut arvokkaasti. Rivien välistä pilkottava, erikoinen asenne kirjan naishahmoja kohtaan, avoin rasismi ja frenologiset uskomukset eivät vastanneet odotuksiani brittiläisestä romantiikasta.

Vaikein haastekohta
Useampi kohta jäi täyttämättä ajan puutteen vuoksi, mutta viimeiseksi jääneitä yhdistää tietyllä tavalla myös haastavuus. Esimerkiksi kohtien 12. Sarjakuvaromaani, 29. Kirjassa on lohikäärme ja 44. Kirja liittyy johonkin peliin vaikeus liittyi ensisijaisesti omiin lukutottumuksiini: kun en tavallisesti lue fantasiaa, urheilukirjoja tai sarjakuvia, niihin ei tullut ensimmäisenä tartuttuakaan. Ehkäpä ensi vuonna pitäisi yrittää hankkia kokemuksia myös näiltä alueilta!

Vuoden yllättäjä
Heli Laaksonen: Sulavoi
Runojen lukeminen on minulle yleensä vaikeaa, mutta tämä kokoelma tuntui alusta asti hymyilyttävältä ja jätti pitkäksi aikaa keveän mielen. Kerrassaan hurmaava teos, joka sulatti hykerryttävillä rakkausrunoilla ja murteellaan.

Mahtavaa ja kirjarikasta uutta vuotta 2019!