Lukuhaaste 2020: tietokirjoja ja kotimaisia tekijöitä

Monena vuonna lukeminen on jäänyt muiden projektien jalkoihin, mutta vuoden 2020 tarjoamia esteitä en osannut edes aavistaa! Maailman myllerrys väsähdytti keväällä niin, etten lukenut huhti-kesäkuussa yhtä ainoaa kirjaa, heinäkuussakin vain yhden. Loppukesästä elämä ja lukuhalut alkoivat taas normalisoitua ja tottua poikkeusarkeen, mutta tämän vuoden lukuhaasteen saldo jää 30:een luettuun opukseen. Koko listan haastekohtineen löydät täältä.

Tavoitteisiin nähden pieni kirjamäärä tuntui ensin hyvin ristiriitaiselta, kun etäaika on lisännyt kotona oloa ja vähentänyt mahdollisia rientoja kovalla kädellä. Varsinkin loppuvuodesta lukemani muutamat hyvät tietokirjat antoivat tähänkin ymmärrystä: yllättävät muutokset ja poikkeukselliset ajat todella väsyttävät ihmisen, kuten Virpi Hämeen-Anttila ja Eeva Kolu eri näkökulmista asiaa valaisevat. Muutoinkin nautin tänä vuonna tavallista enemmän tietokirjallisuudesta. Ehkä epävarmuus saa kääntymään helpommin faktan puoleen, kun yllätyksellisiä käänteitä ei kaipaa enää määräänsä enempää?

Yleensä olen tietoisesti valinnut lukulistalleni virolaisia ja venäläisiä teoksia, mutta tänä vuonna kumpikin kategoria jäi uupumaan. (Aino Kallaksen Sudenmorsian tosin on näkökannasta riippuen suomalaista tai virolaista kirjallisuutta, mutta muuta ei mahtunut tänä vuonna listalle.) Kiinni olleet kirjastot ovat yksi selitys, mutta kadonnutta lukuiloa metsästäessä tuntui turvallisemmalta tarttua tutuista ympyröistä kertoviin tarinoihin, joiden ymmärtäminen ei ainakaan kulttuurierojen vuoksi vaatinut ylimääräisiä ponnisteluja. Tästä syystä luinkin hurjasti kotimaista, uutta tai uudehkoa proosaa 2000-luvulta eteenpäin: 30 luetusta kirjasta jopa 11 lukeutuu tähän luokkaan.

Edellisinä vuosina olen Helmet-lukuhaastetta täyttäessäni ollut hyvin tietoinen haastekohdista. Usein olen suunnitellut jo etukäteen kuhunkin kohtaan sopivan kirjan ja listaillut niitä muistiin puhelimeni muistioon. Tänä vuonna, kun lukeminen itsessäänkin aiheutti hankaluuksia, ei tällaiseen suunnitelmallisuuteen ollut voimia tai kiinnostusta. Sainkin yllättyä siitä, miten hyvin summanmutikassa valitsemani kirjat sopivat vuoden 2020 haasteeseen. Tätä spontaaniutta jatkan ensi vuonnakin: kun valitsee lukemisensa tasan fiiliksensä mukaan, lukukokemus on rennompi ja palkitsevampi kuin listaa seuratessa.

Ensi vuoden haaste käynnistyköön siis rennolla otteella, mutta toivottavasti tätä vuotta parempana! Vuoden 2021 haastekohdat näet blogistani täältä tai Helmet-kirjastojen omilta sivuilta. Ennen vuoden vaihtumista haluan kuitenkin vielä tuttuun tapaan nostaa muutamia lukuvuoteni kohokohtia esiin.

Koskettavin lukukokemus
Antti Rönkä ja Petri Tamminen – Silloin tällöin onnellinen
Röngän ja Tammisen, isän ja pojan, kirjeenvaihtoon ja WhatsApp-viesteihin perustuva, tosipohjainen teos on paitsi mielenkiintoinen kurkistus kahden hienon kirjailijan väliseen suhteeseen, myös koskettava isä-poika-suhteen kuvaus. Kustannussopimusten tuskailun ja kirjoitusprosessin karikkojen ohella miehet tulevat paljastaneeksi isoja ja herkkiä asioita: lapsuudentraumat, epäedulliset käytösmallit, heikkoudet ja pelot. Avoimet kirjoitukset herättävät myös lukijan tutkimaan sisintään.

Hämmentävin lukukokemus
Mark Twain – Eevan päiväkirja
Yksi harvoista tämän vuoden ei-kotimaisista kirjoista oli Mark Twainin heinäkuussa lukemani Eevan päiväkirja. Erittäin lyhyen ja kauniin kuvituksen sisältävän kirjasen oli tarkoitus herätellä kadonnutta lukuintoani, mutta saattoi pikemminkin karkottaa sen vielä hetkiseksi… Raamatun tarina Adamista ja Eevasta tulee kerrotuksi tällä kertaa erityisesti Eevan näkökulmasta ja erittäin allegorisesti; lopulta kyseessä onkin kuulemma rakkaudentunnustus Twainin juuri ennen kirjoitusajankohtaa menehtyneelle vaimolle. Kirja oli varsinkin jälkikäteen ajatellen myös mielenkiintoinen tyylikokeilu, muttei istunut lainkaan kesän tunnelmiini.

Vaikein haastekohta
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
Moni kohta jäi toki täyttämättä, mutta täyttämistäni kohdista tämä oli ainoa, jota etsimällä etsin lukulistalleni. Helmet-lukuhaasteen kohta 26 eli ”Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö” oli yllättävän hankala, mutta Yli-Juonikkaan monitasoinen, yllättävän jännittävä romaani oli hakemisen arvoinen.

Vuoden yllättäjä
Michelle Obama: Minun tarinani
En ole se lukija, joka hankkii kaikki uutuudet heti käsiinsä; hehkutus saattaa pikemminkin hieman epäilyttää, ja monesti tartun vuoden suosituimpiin kirjoihin vasta selvästi jälkijunassa, hälyn loputtua. Michelle Obaman teos oli tietysti ilmestyessään sellainen merkkitapaus, että tiesin lukevani sen lopulta jossakin vaiheessa – ja nyt luettuani ihmettelin, miksi epäilinkään sen laatua. Tämä kirja sulatti suojamuurini erittäin nopeasti paitsi hiotulla kerronnallaan, myös lämpimällä ja henkiläkohtaiselta tuntuvalla tunnelmallaan.

Iloista uuttavuotta ja lukurauhaa vuodelle 2021!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s