Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Mariam pani huuhdotut taimenenpalat puhtaaseen kulhoon. Veden yhä tippuessa sormenpäistä hän nosti päätään ja katsoi Lailaa, katsoi kuin olisi nähnyt tämän ensimmäistä kertaa.
”Silloin yhtenä iltana, kun Rashid… Kukaan ei ole aikaisemmin puolustanut minua”, hän sanoi.
Laila tarkasteli Mariamin riippuvia poskia, silmäpusseja, suupielten syviä juonteita – hän pani merkille nuo asiat aivan kuin olisi hänkin nähnyt toisen ensimmäistä kertaa. Ja ensimmäistä kertaa Laila ei nähnyt edessään vastustajaa vaan kasvot, joilta kuvastuivat sanattomat murheet, napisematta kannetut taakat, omaan kohtaloon alistuminen ja vaiti kestäminen. Jos hän jäisi, tuollaiseltako hänkin näyttäisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Laila mietti.
”En voinut antaa hänen tehdä sitä”, Laila sanoi. ”En ole kasvanut perheessä, jossa ihmiset kohtelisivat toisiaan noin.”
”Tämä on nyt sinun perheesi. Paras kun totuttelet siihen.”

img_20180716_2033312036780211.jpgKhaled Hosseinin toinen teos, Tuhat loistavaa aurinkoa (alk. A Thousand Splendid Suns, 2007; suom. Kristiina Savikurki, Otava 2008), on rikkaasti kuvailtu ja polveileva kertomus rakkaudesta eri muodoissaan. Lukemaan koukuttavassa tarinassa rakastetaan niin lähimmäistä, ystävää, perhettä, nuoruuden rakkautta, lasta kuin kotimaatakin, ja kaikkia näitä tunteita kuvataan aidosti ja vilpittömän oloisesti. Kirjan alussa niin moderni ja rauhaisa 1950-luvun Afganistan muuttuu Talibanin ja sodan myötä painajaismaiseksi loukuksi jokaiselle kaupunkilaiselle, ja tätä taustaa vasten rakkauden ja toivon säilyminen teki ainakin allekirjoittaneen lukukokemuksesta entistäkin tunteikkaamman.

Kirjan päähenkilöiksi nousee kaksi vahvaa ja eri-ikäistä naista, Mariam ja Laila, joista tarinan kuluessa muodostuu sukulaisuussuhteen puuttumisesta huolimatta kuin äiti ja tytär. Kahden sukupolven naisten tarinoiden myötä Hossein maalaa taitavasti myös kokonaisen yhteiskunnan murroksen. Lähes terrorismiksi yltyvä sota ja fundamentalistinen islamin tulkinta tuskin tuovat onnea kenellekään, mutta tässä kirjassa fokus on ruohonjuuritasolla ja naisten kokemissa vääryyksissä. Talibanin mielettömät rangaistukset, naisten asettaminen miesten holhoukseen, jatkuva väkivallan uhka kotona ja kaupungilla sekä kaikkien kodin ulkopuolisten mahdollisuuksien evääminen hengästyttävät – eihän kirjan kuvaamista tapahtumista ole aikaa kuin vuosikymmeniä. Shokeeraavia kohtaloita ei kuitenkaan roiskita lukijan silmien eteen sattumanvaraisesti, vaan 1950-luvulta 2000-luvulle kulkeva tarina mahdollistaa Afganistanin kehityskulun syiden ja seurauksien esittelyn ja jonkinasteisen ymmärtämisen.

Tuhat loistavaa aurinkoa alkaa Mariamin tarinalla. Hän on Heratin rikkaimpiin kuuluvan miehen ja tämän entisen palvelijan avioton lapsi, harami eli äpärä. Kun nuoren Mariamin äiti kuolee, joutuu hän isänsä vaimon painostuksesta naimisiin vanhan kabulilaisen Rashidin kanssa, ja muuttaa tämän luokse toiselle puolelle Afganistania. Vuosien mittaan Mariam turtuu elämäänsä ei-minään, kouluttamattomana väkivaltaisen miehen vaimona.

Toisessa osassa lukija tutustuu Lailaan, koulutetun ja hyvän perheen kuvankauniiseen tyttäreen. Kabul on täynnä vaihtoehtoja ja tulevaisuudessa siintävät yliopisto-opinnot, kunnes sota pyyhkii haaveet tieltään. Lailan rakkain ystävä Tariq lähtee perheineen pakoon toiseen maahan, mutta ennen tämän lähtöä rakastuneet nuoret päätyvät rakastelemaan ja uhmaamaan kaikkia tuntemiaan rajoja. Pian tämän jälkeen Kabul muuttuu vaaralliseksi miinakentäksi, joka vaatii uhreikseen myös Lailan vanhemmat. Haavoittunut tyttö otetaan naapurin Rashidin ja Mariamin hoiviin, ja Lailan ulkonäköön mieltynyt Rashid ottaa tämän toiseksi vaimokseen – tietämättä, että Laila odottaa jo Tariqin lasta.

Kolmas osa kuvaa naisten arkielämää ja lähentymistä, ja sisältää todennäköisesti kirjan raaimmat henkisen ja fyysisen väkivallan kuvaukset. Vastapainoksi lukija saa seurata rikkoutuneiden naisten hidasta vahvistumista, kun he löytävät omat paikkansa toistensa viereltä. Lopulta sietämättömäksi muuttunut yhteiselämä Rashidin kanssa ja yhteiskunnallinen tilanne ajaa naiset kuitenkin epätoivoisiin tekoihin, jotta he ja lapset voisivat elää ihmisarvoista elämää. Laila on jo vuosia luullut rakkaansa kuolleen, mutta Tariqkin yllättää ilmestymällä takaisin Kabuliin keskellä vaikeimpia aikoja. Kaikki ei kuitenkaan käy kuin saduissa, ja uuden alku vaatii ensin suuria uhrauksia.

Neljäs osa sijoittuu jo lähes nykypäivään, ja kuvaa Lailan, lasten ja Tariqin myöhempiä vaiheita. Pahimmat myrskyt ovat jo laantuneet, mutta moni asia askarruttaa aikuistunutta paria: miten käy Afganistanin? Entä kahden haavoittuneen ihmisen muodostaman parisuhteen? Hosseini kuvaa tuoreen perheen haparoivaa alkua realistisesti ja lämmöllä: epäkohtia löytyy eivätkä kaikki haavat parane, mutta tahtoa ja toiveikkuutta löytyy. Saman pätee kirjan lopussa esiteltävään Afganistaniin, jossa uskaltaa jälleen elää tavallista elämää.

***

Helmet-lukuhaasteen kirja 14/50
Kohta 33: Selviytymistarina

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s